Vaelluksen jälkeen palasimme takaisin Aucklandiin ja mietimme, että suuntaammeko etelä-saarelle vai pysytelläänkö "lämpimässä" pohjoisessa. Etelä-saarelle olisi pitänyt lentää ja aikaa kun ei ollut enää kun reilu viikko, päätimme et tutkitaan mielummin pohjois-saari ja keskitytään etelään ensi reissulla.
Otimme siis bussin pohjoiseen päin pieneen kaupunkiin nimeltä Paihia. Perille päästyämme maanantaina, suruksemme huomasimme että viime päivien seikkailut olivat olleet niin mahtavia, että niitä on vaikea päihittää vaikka mitä näkisi. Ensimmäinen päivä meni hostellissa istuen ja miettien että mitäs nyt sitten. Meidän huoneeseen tuli tyttö nimelta Maggie, jolla oli samanlainen tekemisen puute kuin meillä. Päätettiin että keskiviikkona lähdetään liftaamaan koko Uuden-Seelannin pohjoisimpaan kärkeen, Cape Reingaan. Heräsimme aamulla kahdeksan aikoihin, syötiin aamupalaa ja lähdimme liikkeelle. Ensimmäinen kyyti saatiin kymmenen aikaan ja kerroimme suunnitelmastamme kuskille. Kuski nauroi päin naamaa ja kertoi että Cape Reingaan ajaa 4 tuntia, joten vaikka kuinka kiirehtisimme, takaisintulomatka venyisi myöhään iltaan, jolloin ei ole enää turvallista liftata. No, eihän me vielä luovutettu, päätettiin nyt vielä yrittää. Toinen kyyti saatiin pariskunnalta, jotka sanoivat samaa että Cape Reingaan on aivan turha mennä, mutta jos jotain kivan näköistä halutaan nähdä, Matauri Beach on kiva ja sinne voisi saada helposti kyydinkin. Sinne siis!
Matauri Beach. Ei paljoo harmita että tänne tultiin! :)
Takaisin hostellille tultiin parilla kyydillä ja päätettiin, että huomenna lähdetään aikaisemmin liikkeelle, jotta päästään Cape Reingaan asti. Ja koska turistibussi kulkee paikasta nimeltä Kaitaia hintaan 50 euroa Cape Reingaan ja takaisin, päätimme liftata Kaitaiaan, ottaa sieltä bussi ja liftata illalla takaisin Kaitaiasta.
Tässä meidän suunnitelma.
Reissu meni paremmin kun hyvin. Ja tähän mennessä meidän silmille kaunein näky mitä ollaan ikinä nähty, odotti meitä perillä.
Tasmanian meri ja Tyynimeri kohtaavat.
Sitten mentiin laskemaan pulkkamäkeä hiekalle! Melko hauskaa aina siihen asti, kunnes hiekkaa oli varsinkin Anetella piilareiden ja silmien välissä.
90 Mile beach, yli 100 kilometriä koskematonta rantaa. Olo oli kuin taivaassa.
Yksi hienoimmista päivistä mitä olemme kokeneet, ehdottomasti. Mieli lepäsi ja kun näki miten kaksi merta kohtaavat, kun näki koko maan pohjoisimman kärjen ja yli 100 kilometriä pitkän hiljaisen rannan, tuntui niin moni pieni asia merkityksettömältä, mitkä normaalisti ovat aika suuria asioita. :)
Seuraavana päivänä päätimme jättää Paihian ja liftasimme ensimmäistä kertaa kaksin reilu 250 kilometriä takaisin Aucklandiin. Yön vietimme vielä Aucklandissa, ja seuraavana päivänä eli lauantaina vuokrasimme Nissanin pariksi päiväksi. Anette hyppäsi rattiin ja ilman suurempaa määränpäätä, lähdimme ajamaan.
Blondi ratissa.
Tällainen pikkukala löytyi rannalta.
Maisemia lähdimme tässä maassa etsimään, niin tässä sitä nyt on. Kaikki on niin rauhallisen näköistä!
Yön vietimme autossa, yhdessä makuupussissa. Pienenlainen symbioosi on tyttösten välille tullut reissussa. :)
Ja koska olemme hieman vanhoillisia parikymppisiä, on meidän unirytmi vähän erilainen kuin muilla nuorille. Nukkumaanmenoaika on silloin kun tulee pimeää, eli kahdeksan aikaan ja päät nousee tyynystä samaan tahtiin kun aurinko meren takaa. Mutta mikäs siinä heräillessä, jos näkymät ovat tällaiset. :)
Cathedral Cove on yksi suosituimmista kohteista käydä katsomassa pohjois-saarella. Kaunis paikka, eihän siinä mitään. Ja tässäkin huomaa Uuden-Seelannin monimuotoisuuden, paikasta tuli enemmän mieleen Thaimaa kuin Uusi-Seelanti.
Tämän päivän jälkeen jätimme Uuden-Seelannin taaksemme ja palasimme takaisin Ausseihin. Maa on erittäin koukuttava, ja sinne on pakko päästä takaisin. Kuka tahansa kuka rakastaa luontoa ja kauniita maisemia, suosittelemme tätä maata. Jos biletys on mielessä, ei kannata edes yrittää.
Palataan! :)
