Burwood, Burhood, GhettoBurwood, BBQ !

"Where do you live?"

"In Burwood!"

"Where is it??"

"It's about 10 minutes by train to the West"

"WHY THE HELL DO YOU LIVE IN THE GHETTO!?"

Eli siis mitä ilmeisimmin asumme ghetossa. 

Sunnuntaina oli siis asuntonäyttö Burwood nimisessä paikassa. Anette ja Erika lähtivät avoimin mielin tutkimaan seutua ennen varsinaista näyttöä.

Puisto oli kaunein pikku puisto mitä työt oli tähän mennessä nähneet. Maisemia katsellessa tuli sellainen fiilis, että kämpän on pakko natsata, ympäristö oli niiiiiin ihana! 

Jännittyneenä odoteltiin oven edessä jo tuntia ennen kuin vuokraisäntä saapui paikalle. Kun pääsimme sisään, ensimmäinen ajatus oli vähän skeptinen; hirveästi tilaa, kaksi makuuhuonetta, melko kummallinen haju ja todella epäilyttävä keittiö. Mutta kun kiire oli saada kämppä, tultiin siihen tulokseen että kyllä siitä sisustamalla saa kivan! Myös vuokraisäntä oli maailman ihanin buddhalais-aasialainen, jonka perusperiaate on että kun teet hyvää toisille, niin pääset taivaaseen.

 Tältä meidän olohuone nyt näyttää! Mitä sotkuisempi sitä kotoisampi!

 Meillähän tosiaan on KAKSI parveketta mutta tässä niistä toinen. Näkymä puistoon ja ihanat kukkaset oli myös yksi syy, miksi otettiin tämä asunto.

 

Ja miten ihana onkaan tuo kolo! :)))

Burwood on siis 10 minuutin päässä keskustasta länteen. Vaikka muille tämä olisikin ghetto, niin meille tämä on koti.

Kun sopimukset oli allekirjoitettu, oli tyttösten aika rentoutua barbeque-sunnuntain merkeissä. Ausseilla on tapana viettää sunnuntait grillaten ja nautiskellen olutta ulkona ystävien kesken.

 Grillauspuitteet oli mahtavat! Tutustuimme viikonloppuna brittiläisiin reissaajiin, jotka asuvat ihan OOKOO paikalla keskellä Sydneyn keskustaa!

 

 Westfield rakennus näyttää aika pienoiselta!

:)

 

 Maailman siistein auringonlasku!

Nyt on aika onnellinen fiilis, kun kaikilla on työpaikka ja ollaan saatu yhteinen oma koti! :)

Palkkapäivää odotellessa...!

Life in Sydney!

Missäs ne tytöt tällä kertaa luuraavat? No jollain oudolla tavalla olemme siis jälleen palanneet aina niin tuttuun ja turvalliseen Sydneyyn! Viime päivityksestä onkin vierähtänyt jo jonkin aikaa, syynä lähinnä se että elämä viime päivinä on ollut varsin kiireistä. Päivät ovat vierähtäneet omaa asuntoa etsiessä, työpaikkoja metsästäessä ja töitä tehdessä.

Sydneyyn saavuimme siis sunnuntai-iltana, ja elämä kaupungissa alkoi tuttuun turvalliseen tapaan oopperatalo hoodeilta!

 

 

 

 

Darling Harbour yöaikaan. (PS. Erika ja Anette on töissä ihan just noin tossa! TUOLLA!)

 

Ainoa ikävä puoli suurkaupungissa asumisessa on se että ne ovat niin suuria. Kun koko päivän tallustelee kaupungilla, kengät (ja jalat) tuppaavat tuhoutumaan sangen nopeasti. Ja tietty osasyynä kenkien huonoon kuntoon en edelleen Byron Bayn tulvat, joista kengät sai pahasti osumaa..

 

Viime viikolla vietimme stressittömän päivän (joka on todellakin ollut harvinaista herkkua viime aikoina) Darling Harbourissa.

 Luotathan?

Smash Up Mondays !

Tytöt ja Evan (joka on mm. majoittanut meidät halvemmalla hostelliin, majoittanut meidät viideksi yöksi kotiinsa, auttanut asuntoasioissa, ostanut ruokaa hädän hetkellä ja kaiken lisäksi muuttanut tyttöjen taravoita lukuisia kertoja paikasta A paikkaan B sekä ollut henkisenä tukena niin myötä- ja vastoinkäymisissä) meni yhdille siidereille, ei hajuakaan miten pöytä näyttää noin täydeltä..

Eli siis nyt alkaa kaikki näyttämään suhteellisen hyvältä! Marjaana työskentelee Organic Cosmetics firmassa. Erika ja Anette sai molemmat paikan yhdestä Sydneyn vilkkaimmista ravintoloista Darling Harbourista. Meno on aikamoista, pöydät on koko ajan täynnä ja jonoa on montakymmentä metriä myöhään yöhön asti. Meinaa olla vähän sormi suussa vaatemyyjillä! ;)

Ollaan vihdoinkin löydetty oma pikku koti, josta esittely seuraavassa päivityksessä. Stay tuned!

Cherry Picking, Money Making?

Hihhhih! Ihanaaa! Kaikki oli niin ihanaa! Olimme niin onnellisia! Aurinko nousi peltojen takaa ja linnut visersivat ilonsanomaa! Vihdoin meilla oli tyopaikka ja asiat olivat jarjestyksessa!

Tai niin me ainakin luulimme.

Uusi kotimme oli suoraan kuin kauhuelokuvasta: 

Kolme tyttoa saapui tyhjaan kaupunkiin. Ihmisia ei nakynyt missaan. Hostelli oli tyhjillaan ja ainoat asukkaat olivat nurkissa majailevat lukit. Paikan omistaja oli hamyinen, harmaatukkainen paidaton mies harmaan koiransa kanssa. Kaikki oli tomun, roinan ja seittien peitossa. Kalustus oli 1920-luvulta kaasuhelloineen ja muovilattiamattoineen. 

Mihin olimme joutuneet??

 

Kahdeksanjalkaiset vihollisemme vaanivat jokapuolella.

Kuitenkin oudolla tavalla aluksi niin karmiva paikka sulatti sydamemme!

Torstaina aloitimme tyot innokkaina ja avoimin mielin. Aurinko paistoi ja kirsikoiden poiminta oli kevytta ja suorastaan kivaa! 

Erika a.k.a masterpicker & nopsasormi.

Anette, entinen kirsikoiden todellinen vihaaja, nykyinen rakastaja!

Marjaana. Kuva kertoo enemman kuin tuhat sanaa! Iloinen poimija!

Sitten valitusosioon:

1. Palkka: "a good picker picks about 150 kg per day" Nooot.. Todellisuudessa hyva keraaja keraa max 70 kg eli reilu yksi 8 kilon laatikkoa tunnissa. Me olimme pellon parhaimpia ja silti niin "huonoja". Erika suoriutui parhaiten ja kerasi kuusi koria eli 48 kg ja Marjaana ja Anette vain vaivaiset 42 kg. Palkka maaraytyy sen mukaan paljonko keraa eli talla tahdilla taskuun ei jaa yhtaan ylimaaraista rahaa. 

2. Sijainti: Keskella ei mitaan ja todellakin EI MITAAN. Lahimpaan kauppaan tunnin ajomatka/suunta ja sinne paasee kerran viikossa. Kuten arvata saattaa, internetia meilla ei loydy (tamakin paivitys oli vaivan takana). Kylalla yksi kioski jossa ei ole mitaan paitsi suklaapatukoita. Ja yksi pubi. Josta ei todellakaan saa kaipaamiamme yhtia siidereita!

3. TYONANTAJA!!! MITA!! MIKSI!! KUKA OLET!!?? HUIJARI!!

Omalla tavallaan sympaattinen nainen, jonka suloisuus osoittautuikin hulluudeksi. Aikataulut heittavat helposti parilla tunnilla esim nainen pyytaa olemaan valmis tasan kello 04.45 ja saapuu itse paikalle kivasti siina seitseman hujakoilla. Sekavia selityksia palkan, ajankohdan, majoituksen ja ihan kaiken suhteen.

-->

Yhteenveto: Milloin lahtee seuraava bussi pois? Ei koskaan!

Kokemuksena erittain jees mutta emme viitsi tuhlata enempaa aikaamme hyvantekevaisyyteen. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksia? No ei vaan, Sydneyyn uusia hommia etsimaan ja matkakassaa kartuttamaan. 

Keskiviikkoon asti olemme viela kirsikanpoimijoita, sitten suuntaamme arvatkaa minne? Oikein arvanneille mahan taydelta omin pikku katosin poimittuja maukkaita kirsikoita! Nam!

Palataan viikon paasta!

Kohti tuntematonta... ja sen yli!

Huhhuh! Nyt on tytoilla ollut rankka viikko! Saimme siis tyopaikan keskelta ei mitaan, Cargosta ja lahdimme kipin kapin pois Byron Baysta kohti uusia seikkailuja.

 Matkasuunnitelma.

 

 

Tunnelma ennen lahtoa tuskainen ja odottavainen.

 Maanantai-iltana astuimme jalleen yobussiin kohti Sydney citya. Matka oli pitka ja vaivalloinen, mutta perille paastyamme tuntui kuin olisimme saapuneet jalleen kotiin! Mutta onneksi tulimme takaisin, silla tajusimme, miten paljon Sydneyssa on viela nahtavaa. 

Paiva vierahti siis kaupungilla ja kello 17:00 lahdimme kohti Orangea, joka sijaitsee 4 tunnin ajomatkan paassa Sydneysta sisamaahan. Matkalla naimme upeita maisemia aina vehreista laaksoista sinisiin vuoriin asti.

 Niinkuin matkasuunnitelmasta nakyy, tyttoja odotti yo ulkona.

Hetken palloiltuamme teimme leirin erittainkin kovalle penkille muurahaisten ja muiden pikku ystavien keskelle. 

Sysimusta yo.

Ei ristinsielua missaan.

Outoja yollisia aania.

Verenhimoisia muurahaisia.

Kylma viima joka sai ihokarvat nousemaan.

Tunnelma oli jannittynyt. 

Noh, tonnikalaleipa lohdutti.

Yo oli kylma, aamu viela kylmempi. Onneksemme saimme huomata kaikkien olevan tallessa, niin tavaroiden kuin tyttojenkin osalta! Jea! Herattyamme hyppasimme bussiin kohti Canowindraa (lausuminen edelleen mysteeri: Canandra? Canaundra? Canaaaandra? Konichiwa?) 

Maisemat Orangesta Canowindraan olivat sita oikeaa Australia-maisemaa, ja oli ihanaa etta paasimme nakemaan tamankin. Pornaisten tytoille tuli varsin kotoiset tunnelmat! Iloisin mielin matkasimme kohti uutta tyopaikkaa rankan yon jalkeen!

Tyopaikka olikin SUUUURI YLLATYS....... to be continued...

Byron Bay? Byron Bay!

Olemme nyt viimepaivat tutustuneet Australian ehka maineikkaampaan surffi mestaan. Alkuun olimme hieman hammentyneita siita miksi ihmeessa kaikki aina ylistavat Byron Bayn hohtoa, mutta iloksemme voimme todeta etta nyt ymmarramme miksi! Tama on kaikkea sita mita Australialta voi odottaa: Upeimmat rannat ikina, surffarit, aallot, hipit, campervanit, aivan mielettomia vaatekaupppoja, riippukeinuja, kauniita ihmisia, hippeja, hippeja ja hippeja. Rastoja. HIEKKAA JOKA PAIKASSA!

Saat ovat olleet vaihtelevie, monsuunimyrkyista (vaattet ei varmaan kuivu enaa ikina tai tuoksu aivan normaaleilta, kolmet kengat homeessa kiitos tulvien) aina taydellisimpiin rantakeleihin. Haikein mielin lahdetaan tanaan pois taalta (koska saatiin tyopaikka!!!!) muttta aiotaan todellakin palata viela parempien kelien aikaan.

 

Eka paiva @the beach

 

Illalla menimme nauttimaan hyvin ansaitut yhdet siiderit paikalliseen yokerhoon.

 

Ihmettelimme miksi jokaisella vastaantulevalla miehella on  tuuheat viikset, mutta pienen selvityksen jalkeen saimme selville, etta ehka movemberia vietetaan muuallakin kuin suomessa. 

Movember = Joka marraskuu Movember-kampanja pyytää miehiä ympäri maailman kasvattamaan viikset. Niillä kerätään rahaa, jolla lisätään tietoisuutta miesten terveyteen liittyvistä asioista. Ensimmäiset Movember-viikset kasvatettiin jo vuonna 2003 Australiassa ja sen jälkeen sana on kiirinyt Movemberista ja miesten terveyskysymyksistä ympäri maailman.

 

Sunnuntaina oli jalleen rankka siirtyminen toiseen hostelliin. 

"You have premade sandwiches? Awesome!!"

 

 Leivat tulivatkin tarpeeseen, silla matkaa seuraavalle hostellille olikin miljoonia kilometreja. Ilman karttaa ei ollut kovin helppoa loytaa perille... Muutaman tunnin ajan kiertelimme paahteessa, painavat rinkat selassa (taynna niita markia vaatteita) ilman vetta.

 

 Matka oli onneksi kaiken tuskan arvoinen, silla perilla meita odotti ihanin hostelli tahan mennessa! Hinta oli sama kuin edellisissa (n 23e/yo, hyh) mutta ensimmainen paikka missa oli rahalle kunnon vastinetta. Puhtaat pyyhkeet, oikeat ja VALKOISET lakanat, saippuaa ja huoneessa oma lavuaari, ah! Luksusta!

Huoneen ovelta otettu kuva, oih!

 Ja oma private-beach ;)

 

 

 

 

Illalla palkitsimme itsemme lahtemalle oikein ulos syomaan! Sita ei olla taalla usein tehty nimittain.. Tonnikalan ja makaroonin jalkeen maistui thaikkuruoka aikas taivaalliselta.

 

Kaikesta on nyt ihana nauttia, silla mielenrauhaa tuo tuleva tyopaikka kirsikka-farmilla. Tyo tulee olemaan todennakoisesti aivan totaalisen hirveaa, tyota paiskitaan jopa seitseman paivaa viikossa ja saiden salliessa jopa koko paivan. Nyt pitaa ottaa ilo irti viela kun on mahdollista!

 Cheers mates!