perjantai 16. marraskuuta 2012

Cherry Picking, Money Making?

Hihhhih! Ihanaaa! Kaikki oli niin ihanaa! Olimme niin onnellisia! Aurinko nousi peltojen takaa ja linnut visersivat ilonsanomaa! Vihdoin meilla oli tyopaikka ja asiat olivat jarjestyksessa!

Tai niin me ainakin luulimme.

Uusi kotimme oli suoraan kuin kauhuelokuvasta: 

Kolme tyttoa saapui tyhjaan kaupunkiin. Ihmisia ei nakynyt missaan. Hostelli oli tyhjillaan ja ainoat asukkaat olivat nurkissa majailevat lukit. Paikan omistaja oli hamyinen, harmaatukkainen paidaton mies harmaan koiransa kanssa. Kaikki oli tomun, roinan ja seittien peitossa. Kalustus oli 1920-luvulta kaasuhelloineen ja muovilattiamattoineen. 





Mihin olimme joutuneet??




 






Kahdeksanjalkaiset vihollisemme vaanivat jokapuolella.



Kuitenkin oudolla tavalla aluksi niin karmiva paikka sulatti sydamemme!








Torstaina aloitimme tyot innokkaina ja avoimin mielin. Aurinko paistoi ja kirsikoiden poiminta oli kevytta ja suorastaan kivaa! 



Erika a.k.a masterpicker & nopsasormi.


Anette, entinen kirsikoiden todellinen vihaaja, nykyinen rakastaja!


Marjaana. Kuva kertoo enemman kuin tuhat sanaa! Iloinen poimija!



Sitten valitusosioon:

1. Palkka: "a good picker picks about 150 kg per day" Nooot.. Todellisuudessa hyva keraaja keraa max 70 kg eli reilu yksi 8 kilon laatikkoa tunnissa. Me olimme pellon parhaimpia ja silti niin "huonoja". Erika suoriutui parhaiten ja kerasi kuusi koria eli 48 kg ja Marjaana ja Anette vain vaivaiset 42 kg. Palkka maaraytyy sen mukaan paljonko keraa eli talla tahdilla taskuun ei jaa yhtaan ylimaaraista rahaa. 

2. Sijainti: Keskella ei mitaan ja todellakin EI MITAAN. Lahimpaan kauppaan tunnin ajomatka/suunta ja sinne paasee kerran viikossa. Kuten arvata saattaa, internetia meilla ei loydy (tamakin paivitys oli vaivan takana). Kylalla yksi kioski jossa ei ole mitaan paitsi suklaapatukoita. Ja yksi pubi. Josta ei todellakaan saa kaipaamiamme yhtia siidereita!

3. TYONANTAJA!!! MITA!! MIKSI!! KUKA OLET!!?? HUIJARI!!
Omalla tavallaan sympaattinen nainen, jonka suloisuus osoittautuikin hulluudeksi. Aikataulut heittavat helposti parilla tunnilla esim nainen pyytaa olemaan valmis tasan kello 04.45 ja saapuu itse paikalle kivasti siina seitseman hujakoilla. Sekavia selityksia palkan, ajankohdan, majoituksen ja ihan kaiken suhteen.

-->

Yhteenveto: Milloin lahtee seuraava bussi pois? Ei koskaan!

Kokemuksena erittain jees mutta emme viitsi tuhlata enempaa aikaamme hyvantekevaisyyteen. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksia? No ei vaan, Sydneyyn uusia hommia etsimaan ja matkakassaa kartuttamaan. 

Keskiviikkoon asti olemme viela kirsikanpoimijoita, sitten suuntaamme arvatkaa minne? Oikein arvanneille mahan taydelta omin pikku katosin poimittuja maukkaita kirsikoita! Nam!

Palataan viikon paasta!





2 kommenttia: