Heipparallaa!
Viime viikot olemme ahertaneet toissa niin kovin, ettei bloggaamiselle ole ollut aikaa. Eika kiinnostusta. Eika kylla kirjoitettavaakaan. Muta tyoputki saatiin kuin saatiinkiin paatokseen ja todellinen seikkailu sai alkaa.
Kuten kaikki varmaan tietavat, Marjaana on turvallisesti Suomen mailla, joten kolmikko muuttui kaksikoksi. Mutta sehan ei meidan reissusuunnitelmia lannistanut. Huomattuamme rahatilanteemme olevan ihan perus ok, paatimme hommata lennot Thaimaahan. Mita!!?
Ja niin sai Hurricanes jaada. Vai saiko? Viime viikot ovat olleet todella kivoja toissa ja pomot pyytelivat meita jo takaisin toihin reissulta palattuamme. Kaiken lisaksi Anette sai Employee of the Month- palkinnon. Hyva Anette!
Viimeisen illan tunnelmia:
Muutamista ihmisista tuli todella tarkeita ja oli surullista tajuta, etta osaa heista ei nahda enaa koskaan.
Maanantaina lahdettiin siis Bangkokin kautta Phuketiin. Lento sujui varsin sutjakkaasti vaikka ensimmainen lento oli jo reilut yhdeksan tuntia. Kaiken kaikkiaan matkaa kertyi yli 12 h, mutta kokeneita ja notkeita kun ollaan, ei se tuntunut missaan! Eipa.
Reissu oli todellakin extempore, majoituksia eika paljon muutakaan ollut valmiiksi varattuna. Ensimmainen yo olikin tarkoitus viettaa kentalla (?!?). No, vaikka olemmekin tunnettuja siita, etta nukumme milloin missakin, jostain kumman syysta loysimme tiemme hotelliin.
Voittajafiilis! Kiitos hanelle joka valkoiset lakanat keksi!
Seuraavana paivana lahdimme heti
suunnittelemaan loppureissua saarille, silla heti ensisilmayksen
jalkeen tajusimme ettei Phuket ole meita varten: kaljamahaiset palaneet
turistit ylipakkautuneet rannat ja joka kulmalla huutelevat
paikalliset,TAXI TAXI TJENARE SVERIGE! Paivan pelastivat jalka- ja
taivaallinen thaihieronta. Erittain jees.
Ensiksi suuntasimme kuusi tuntia
bussilla toiselle puolelle Thaimaan niemea. Perilla odottelimme
muutaman tunnin lauttaa joka veisi meidat Koh Tao- saarelle. Meilla ei
tietenkaan taaskaan ollut mitaan hajua minne olimme menossa ja milla,
mutta sen tiesimme etta paatilla mennaan ja saarelle paadytaan. Lautta
lahti kello 23 illalla ja sisalla paastyamme tajusimmekin, etta
kyseessa ei ollutkaan tavallinen lautta vaan yolautta. Taalla se
tarkoittaa sataa sankya ja kahta vessaa.
Perilla olimme aamu kuudelta. Tunne oli
satumainen: unenpopperoiset silmamme nakivat vaaleanpunaisen taivaan,
sinisen meren ja varikkaat veneet. Muiden reppureissaajien jaadessa
vilkkaalle "turistialueelle", me jatkoimme matkaa vuoren toiselle
puolelle pitkin mutkaisia teita. Maailman kaunein auringonlasku
toivotti meidat tervetulleeksi hotellillemme, joka oli todellinen
paratiisi.
Hotellin
henkilokunnan viela nukkuessa, me tallustimme rannalle katsomaan
maisemia. Kaikki mita tulimme Thaimaahan nakemaan, loysimme taalta.
Onnentunne
kasvoi, kun avasimme HOTELLIhuoneen oven. Nelja kuukauuta, hostelleja,
rautatieasemia, olohuoneen lattioita, slummiasuntoja slummiasuntojen
peraan. NYT ON HYVA!
Taalla kelpaa ripuloida jos on ripuloidakseen! Toistaiseksi olemme onneksi terveita.
Maisemia on vaikea saada kameralle, mutta kova on yritys! :)
Maailman erittain hyvin paiva. Kiitos.
Huomenna lisaa seikkailuja! :))
Ps. kannykat toimivat erittain heikosti taalla saarilla, joten jos yhteytta ei saa, ei hataa me ollaan elossa! :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti