Maailman kaunein maa

 Saavuttiin Aucklandiin, Uuden-Seelannin suurimpaan kaupunkiin 30.3.2013. Ensimmaiset kaksi paivaa meni vahan surullisissa tunnelmissa, oltiin jumissa Aucklandissa kun ei oikein tiennyt mita tehda ja minne menna. Menimme sinne vain ja ainoastaan kauniin luonnon ja elamyksien perassa ja niita ei tosiaan loytynyt Aucklandista. Viimeisena paivana paatimme sitten lahtea kaverin matkaan katsomaan paikkaa nimelta Piha. Mitaan hajua ei ollut, etta minne ollaan menossa, mutta paamaara oli jotain uskomattoman kaunista.

Tiistaina paatettiin ottaa bussi paikkaan nimelta Rotorua. Taaskaan ei paljon ollut hajua etta minne ollaan menossa, mutta sinne kaikki suositteli menemaan. Tultiin perille vasyneina ja asetuttuamme ensimmaiseen hostelliin mika nahtiin, alettiin miettimaan etta mitas nyt sitten tehdaan seuraavat paivat. 

Ensimmaisena iltana varasimme paikat illan Maori showhun, jossa paasisimme tutustumaan hieman Maorien entisaikaisiin tapoihin. Naimme mm. Maorien haka-tanssin, joka esitettiin entisaikaan vihollisille ennen taistelun alkua,jolla oli tarkoitus pelastyttaa vihollinen. Uuden-Seelannin rugby-maajoukkue esittaa edelleen tanssin vastustaja-joukkueelle, pelastyttaakseen heidat.

Keskiviikkona paatettiin menna laskemaan koskea. Varattiin matka vahan extempore jalleen, ja luultiin etta ollaan menossa ihan normi melontaretkelle. Matkalla koskelle selostettiin bussissa turvaohjeita, mita pitaa tehda jos vene kaantyy ympari. Ja mita pitaa tehda jos irtoat veneesta. Ja mitaa pitaa tehda jos joudut virran vietavaksi. Siihen paalle viela allekirjoitus lappuun, jossa myonnat olevasi hengenvaarassa laskun ajan. MITAA!

Ei siina enaa kaantya voinut, oltiin jo menossa. Sitten meille kerrottiin laskun nelja vaihetta. Vaihe A on helppo, tutustutaan meloihin ja muihin veneessa olijoihin. Vaihe B on "tylsa", vain pari pienta metrista vesiputousta. Vaihe C ohjaajan sanoin "my absolute favorite", 7 metrinen vesiputous. Eihan siina mitaan, kylla me suomalaistytot ollaan totuttu tulemaan seitseman metria kumiveneessa alas.. Vaihe D on sitten viimeinen ja rauhallinen, aika ihailla maisemia ja miettia mita just on tehty. Sitten vaan menoks!

Lasku oli siis aivan alyttoman upea, paras kokemus veteen liittyen mita ollaan koskaan tehty! 

Koskenlaskun jalkeen olikin sitten ihana menna mutakylpyyn. Lahes 40 asteista vetta, luonnonmutaa ja hiljainen ymparisto. Kylla koko keho nautti. :)


Seuraavana paivana lahdettin parin suomalaistyton Katin ja Elinan kanssa autolla katsomaan mita Uuden-Seelannin luonnolla oli tarjottavana.

Naky oli aikamoinen suomalaisille metsatytoille. Geysir, kuumia vesialtaita, vihretia jarvia, kiehuvan kuumaa pulppuavaa mutaa..

Kun luontoa oli ihailtu, paatettiin menna kokeilemaan milta tuntuu uida kuumassa vedessa! Loydettiin ihana pieni salainen uimapaikka, jossa ei ollut ketaan muita kuin me!

Aivan ihanan tuntuista lillua 35 asteisessa vedessa, kuunnella luonnon aania ja veden lotinaa.. Mahtava paiva!

Seuraavana paivana paatettiin taas jatkaa aktiivilomaa. Lahdettiin autolla ajamaan Tongariro National Parkiin ja aikomuksena oli kavella 20 kilometria ja samalla kiiveta lahes 2000 metrin korkeuteen. Iloisin mielin lahdettiin yrittamaan..

Puolessa valissa viela nauratti :)

Nakymat olivat jotain aivan mielettomia.

Viimeinen nousu ja ei naurattanut enaa..

Mutta kun huipulla odotti tama, niin unohtui kaikki tarpominen! Mieli oli rauhaisa ja niin onnellinen. Erikan ensimmaiseksi vaellukseksi ei ollenkaan huono kokemus! :)

Seuraavista paivista sitten seuraavassa paivityksessa! :)